Työpaikkakiusaamista

Irtokengän vuoksi väliin jäivät siis rataharjoitus sekä Aira Toivolan istuntavalmennus. Harmitus kuitenkin väistyi siihen ihanuuteen, että tänään oli tunti!

Tällaista harjoiteltiin:

Eli päädyssä myötälaukka, pitkän sivun jälkeen täyskaarto ja vastalaukassa takaisin uralle, jossa ennen kulmaa käyntiin siirtyminen ja sen jälkeen uusi laukka.

Ei vaan meinannut käyntiinsiirtymiset onnistua. Jotenkin jännitti ottaa kädellä niin isosti kuin mitä taitaisi olla tarpeen (edes sen kerran, että D ymmärtäisi, mitä haetaan). Ja toisaalta monta kertaa myötäsin liikaa liian aikaisin ja käyntiin siirtyminen tuli vasta hipsuttelevien raviaskelten jälkeen.

Haasteellista oli myös pitää takamus rentona käyntiin siirtymisen lähestyessä. Aika usein irtosin  penkistä ja huomasin melkein seisovani jalustimilla.

Yhden kerran vasemmassa laukassa täyskaarron jälkeen Durde lähti yhtäkkiä ihan täysiä. Se tapahtui niin yllättäen, että ihan huusin säikähdyksestä. Mia arveli, että oli kuullut jotain maneesin ulkopuolelta, mitä säikähti. Pidetään tää, koska se toinen arvuutus ei ollut yhtään mieleinen.

Lopulta sitten sain aikaiseksi molempiin kierroksiin sen verran kelvot siirtymiset, että Mia ne kelpuutti. Mutta huutia tuli: Kuulemma olisi pitänyt skarpata heti alusta lähtien kunnolla. On kuulemma työpaikkakiusaamista, jos valmennettava ei viitsi tehdä tehtäviä oikein, kun kerran osaa. Mutta-generaattorini oli kuitenkin tänään hyvässä vireessä ja ammuin kovilla takaisin: mihinkäs me sitten valmentajaa tarvittaisiin, jos muka kaikki osattaisiin jo valmiiksi ;)